lauantai 5. marraskuuta 2016

Vaellus Kaldoaivin erämaassa 15.-19.8.2016 Osa 1, vaellus Ylä-Pulmankijärvelle


Reissun suunnittelu alkoi jo talvella 2015, kun puheeksi tuli kaverini Eetun isän haave käydä Lapissa kalassa ja samalla käydä katsomassa Ylä-Pulmankijärven läheisyydessä olevaa Junkers -lentokoneen hylkyä. Suuntana olisi siis Kaldoaivi ja vaelluksen kestoksi suunnittelimme viikkoa. Mietimme myös, että paluumatka erämaasta pois tapahtuisi vesitasolla.

Keväällä 2016 rupesimme suunnittelemaan taas reissua uudestaan, ja tarkemmin. Mietimme mistä aloitamme vaelluksen, selvitimme paljonko vesitason kyyti maksaa, mitä kalastuslupia tarvitaan yms.. Tässä vaiheessa reissulle oli lähdössä neljä henkilöä: minä, Eetu, Eetun isä Seppo ja kaverimme Juha, joka joutui kuitenkin jäämään pois reissulta loukkaantumisen takia.

Reissua edeltävän yön olin töissä, aamulla kahdeksaan asti, jonka jälkeen pääsin vasta kotiin. Eetu ja Seppo tulivat hakemaan minua ja pääsime matkaan. Menomatkalla minun ei tarvinnut ajaa, vaan pystyin nukkumaan autossa edellisen yön univelkoja pois. Mennessä pysähdyimme lounaalla Pyhäjärvellä ABC:llä ja kahvilla Rovaniemen Hesburgerissa. Kahden pysähdyksen taktiikalla suuntasimme kohti yöpaikkaa, Inarissa sijaitsevaa vuokramökkiä. Perillä Inarissa olimme noin kello 23:00 ja autossa istumista oli kertynyt noin 940km.

Päivä 1
Maanantai aamuna heräsimme aikaisin ja rupesimme tekemään lähtöä kohti Sevettijärveä, josta oli tarkoitus lähteä vaeltamaan erämaahan. Vielä oli siis reilu 100km autossa istumista ennen vaelluksen alkua. Sevettijärvellä suuntasimme lentotaksiyrityksen toimipisteelle, joka sijaitsee aivan Sevettijärven keskustassa ja Sevettijärven rannassa. Sovimme lentäjän kanssa poishakemisen perjantaille ja rupesimme valmistautumaan kävelemiseen.

Varsinaisen vaelluksen aloitimmen Kolttien perinnetalolta, josta lähtee Sevettijärvi-Pulmanki retkeilyreitti. Aluksi seurasimme juuri tätä reittiä Opukasjärvelle asti. Alkumatka oli helppokulkuista polkua ja metsäistä maastoa. Muutaman kilometrin jälkeen pääsimme jo ensimmäistä kertaa tekemään pienen vesistön ylityksen. Selvisimme kuitenkin kuivin jaloin pomppimalla kiveltä toiselle. Lounaan söimme puoli kahden jälkeen Sunddejávrin kohdilla. Ennen lounasta ehdimme näkemään muutaman metson ja pari kurkea. Jatkoimme matkaa kohti Opukasjärveä, jossa oli tarkoitus pysähtyä ensimmäiseksi yöksi. Pari kilometriä ennen Opukasjärveä pysähdyimme hetkeksi heittelemään virvelillä pienen lammen rannalla, saaliina yhteensä kolme haukea kooltaan 1,5-2kg. Reissun ensimmäiset kalat oli saatu.
Opukasjärvellä olimme noin klo 19:00 aikaan ja siellä odotti tyhjä autiotupa, joka oli hyvin huollettu. Polttopuita oli hyvin, mökistä löytyi virtapankkeja ja aurinkokennolatureita, sekä kaiken näköistä muuta hyödyllistä. Rupesimme kokkailemaan ilta-auringon paisteessa päivällistä nuotiolla ja saimme pari kuukkelia seuraamme ihmettelemään. Menimme aikaisin nukkumaan, koska seuraava päivä tulisi olemaan suhteellisen pitkä.

Päivä 2
Heräilimme Eetun kanssa pitkien unien jälkeen kahdeksan aikaan ja rupesimme keittelemään aamukahvia. Seppo oli aamuvirkkuna jo ollut hereillä pari tuntia ja juonut kahvit jo aikaisemmin. Aamupalan jälkeen siivosimme kämpän kuntoon ja lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Kilometrin kävelyn jälkeen ylitimme Näätämöjoen hienoa riippusiltaa pitkin ja kilometri siitä eteenpäin pääsimme ylittämään Silisjoen venelossilla. Rannalla näimme ensimmäiset porot erämaassa. Joen toisella puolella poistuimme Sevettijärvi-Pulmanki reitiltä ja lähdimme seuraamaan moottorikelkkareittiä, joka kulki kohti Skiehtsarasia.
Reitti siis alkoi hankaloitua kun polkua ei enää ollut ja kelkkareitti kulki välillä soiden yli. Reittimme kulki pitkän aikaa Silisjoen rantaa pitkin, joten pääsemme myös kalastelemaan samalla kun etenimme. Kalaa emme kuitenkaan saaneet lounaalle, jonka pidimme joen varressa. Lounaan jälkeen kalastelimme jonkin aikaa ilman kiirettä etenemisen suhteen, mutta vieläkään kaloista ei ollut tietoakaan. Ennen Launinkotajärveä meidän piti taas ylittää Silisjoki, mutta tällä kertaa kahlaamalla. Kartassa oli merkitty kahlaamo, jonka kohdalta ylitimme joen. Vesi näytti suhteellisen syvältä, joten päätimme suosiolla ottaa myös housut pois, joka olikin viisaasti tehty koska vesi yltti pahimmillaan puoleen reiteen. Viileä vesi virkisti kummasti jalkoja.
Jatkoimme matkaa veden äärellä toiveissa saada reissun ensimmäiset lohikalat, jotka tarttuikin kiinni harjusten muodossa Launinkotajärveen laskevissa koskissa. Ylävirtaan edetessä harjuksia alkoi tulemaan enemmänkin ja ne olivat myös hyvän kokoisia, joten ruokakalat oli hankittu illaksi.
Loppupäivän kävely oli vuorotellen suon ylittämistä ja tunturikoivikossa kävelyä. Suokentät tuntuivat pitkän päivän jälkeen loputtomilta, mutta lopulta pääsimme Kuikkajärven rantaan, johon olimme ajatelleet jäädä yöksi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä Nu'ǩǩešjokkalle asti, jos illalla vielä kalastelisi virtaavassa vedessä.
Päästyämme joen rantaan rupesimme tekemään tulia ja päivällistä. Ruokalistalla oli siis harjusta, halsterilla ja foliossa valmistettuna. Ruuan jälkeen virittelimme teltat valmiiksi yöpymistä varten. Sepon lähtiessä nukkumaan yhdeksä ja kymmen välillä, minä ja Eetu lähdimme vielä koittamaan josko kala olisi iltasyönnillä. Tuloksena useita harjuksia, muutama ahven ja hauki. Pari ahventa oli oikein hyvän kokoisia. Puntaria ei tullut nyt mukaan, niin ei saanut painoa tietoon, mutta suurin ahven oli 47cm, eli melkoinen mörkö. Kelpasi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Päivä 3
Aamulla heräilimme taas suhteellisen aikaisin, että ehtisimme hyvissä ajoin päämäärään eli Ylä-Pulmankijärvelle. Aamupalan jälkeen pääsimme tekemään taas vesistön ylityksen kun Nu'ǩǩešjokka piti ylittää. Vettä ei kuitenkaan ylityskohdassa ollut kuin reiluun puoleen sääreen. Aamun kävely sisälsi taas isojen suoalueiden ylitystä, mutta välillä pääsimme myös kipuamaan ylämäkeen Skiehččarasin rinteellä kovempaa maata pitkin.
Lounaan pidimme Vuolit Hávgajárvin rannalla. Kalastamaan emme jääneet, koska järvi oli matala ja matkaa oli taitettavana vielä ennen Ylä-Pulmankijärveä. Ohitettuamme Skealmmaid Dievjjá järven ajattelimme, että olisimme jo ohittanut pahimmat suoalueet. Olimme väärässä. Muutama suoalueen kierto toi taas lisää matkaa reitillemme. Loppumatkasta rupesimme arvuuttelemaan jokaista rinnettä kävellessä, josko määränpää näkyisi mäen takana.
Puoli kahdeksan jälkeen edessämme oli määränpäämme, Ylä-Pulmankijärvi. Enää ei ollut kiire. Paitsi rantaan kalastamaan. Jonkin aikaa kalastelimme järven itärannalla, tosin tuloksetta. Alunperin mietimme jäävämme yöksi telttaan järven itärannalle, mutta vaihdoimme suunnitelmaa ja lähdimme kiertämään järven pohjoispuolelta Aadolfin kammille. Matkaa Sevettijärveltä oli kertynyt hieman reilu 60km.
Järven pohjoispäästä vesi virtaa Pulmankijokena pohjoiseen kohti Pulmakijärveä ja joki piti ylittää. Jonkin matkaa jouduimme kävelemään Pulmankijokea pitkin, ennen kuin löytyi hyvä ylityspaikka. Aadolfin kammissakin oli hieman hakemista, mutta se löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen. Vinkkinä voi sanoa, että seuraamalla polkua kohti vesiputouksen ääntä, löytää perille. Rupesimme iltapalan tekoon ja suuntasimme nukkumaan, että aamulla jaksaa nousta ajoissa narraamaan kaloja. Eetu tosin ei malttanut odottaa aamua, vaan kävi vielä vähän aikaa heittelemässä.

Toiseen osaan pääset tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti